Hääkuvaus joka on ikuista. Soasepp wedding photography Helsinki, Finland » Kirjoituksia valokuvauksesta ja kaikesta sen ympärillä. Pääpainona hääkuvaus.

Tämä on kirje itselleni.

Kirje itselleni

 

hengitän syvään. laitan silmät kiinni ja teen itselleni lupauksen. olen rehellinen.

Istun suurella beigellä sohvallani. Ulkona on synkän pimeää ja niin on mielikin. Edessäni on 15-vuotiasta rommia lasissa joka on rakkaani antama. Ymmärsin tänään jotain joka on ollut hukassa monia kuukausia, ehkä noin kahdesta kolmeen vuotta. Kiipesin ylös kuopasta jota kaivoin huomaamatta. Tämä on kirjoitus pienestä mustasta menneisyydestä ja uuden sivun kääntämisestä elämässäni.

Olen lähes koko valokuvausurani aikana kärsinyt ongelmasta nimeltä kuka olen valokuvaajana? Olen rakentanut näkymätöntä muuria ympärilleni ja maalannut sen olemattomilla kuvilla, mutta nyt loppui maali. Koko elämäni on viimeisen kahden vuoden aikana pyörinyt valokuvauksen ympäri väärällä tavalla. Egoni on suurempi kuin jaksan kantaa ja ylpeys on syönyt luovuuteni ja todellisen minän. Olen ollut välinpitämätön läheisiäni kohtaan. Usein mietin kirjottaessani tai keskustellessani, että voinko sanoa näin ja jos sanon, mietin mitä muut siitä ajattelevat. Entä kuinka olisin sankarini Jonas Peterson, hääkuvauksen yksi suurista tai Henri Cartier-Bresson ja ottaa yhtä hyviä katukuvia? Kuinka pystyn olemaan joku muu kuin minä? Olin eksyksissä ja väsynyt olemaan joku muu kuin minä. On tullut aika päästää irti.

Valokuvaus on ollut minulle aina kaikki kaikessa, 16-vuotiaasta asti. Se on pysynyt vierelläni huonoina ja hyvinä päivinä. Toisinaan olen laiminlyönyt ja hylännyt sen. Se on sinnitellyt kannoillani silti – jos joskus tätä vielä tarvitsisin. Joskus olen syytänyt välineitä, joskus kaikkea ympärilläni. Milloin on ollut huono sää tai Helsingin kaduilla ei tapahdu tarpeeksi. Toisinaan en ole ollut tarpeeksi hyvä koska ego, ’’otan vain helvetin hyviä kuvia’’. Jatkuva valitus, huonot päivät ja masennus on koetellut myös läheisiäni.

Aloitin urani hääkuvaajana virallisesti 2013. Jenni, nainen joka on kokenut ja nähnyt kaiken tämän kahden vuoden aikana on yhä vierelläni. En voi sanoin kuvata kuinka kiitollinen olen hänelle kaikesta tuesta ja eteenpäin potkimisesta, mutta ennen kaikkea siitä, että olet yhä elämässäni. Aion ottaa jokaisesta yhteisestä päivästämme kaiken irti. Rakastan sinua enemmän kuin mitään ja suuri intohimoni, valokuvaus saa jakaa nyt aikansa. Kun olet täysillä mukana jossain, saattaa näkösi sumentua elämän suurilta ja aidoilta asioilta. Rakkailta ihmisiltä ympärilläsi.

Olen matkalla jonnekkin johon minut on tarkoitettu, en missä uskottelen itseni jo olevan. Nyt on tullut aika oppia nauttimaan matkasta. Olen kuitenkin täällä oppimassa joka päivä uutta kaikilta. Meillä on erilaiset ongelmat ja tää oli mun. Oon loistava tyyppi ja haluan olla se myös tulevaisuudessa.

Enää tässä oon vaan mä. Myös tästä eteenpäin tässä on vaan mä, kaikkineen virheineen ja hyvine asioineen. Olen upean naisen mies. Rakkaan äidin poika ja ylpeä veli. Satun vain rakastamaan valokuvausta ja sellaisena haluan sen pitää. Sisäinen peikko on poissa. Minä olen tässä ja nyt.

Timo

Your email is never published or shared.

Portfolio|Info|Home|Blog|Contact